Viimeinen viikko Espanjassa. Aikaa onkin vierähtänyt viimeisestä blogipäivityksestä. Ankara, bakteerin aiheuttama vatsatauti vei kirjoitus- ja muutkin innot pitkäksi aikaa. Onneksi nyt jo ruokakin pysyy sisällä. Viime viikolla myös tytär ja pojantytär vierailivat täällä Aurinkorannikolla, vaikka aurinko paistoi, niin sää oli heidän vierailuaikana viileä. Kun mereltä tuulee, niin maalla on viileää. (Sen olen oppinut jo lapsuudessa saaressa asuessani).
Myös täällä näkyy ja kuuluu eduskuntavaalien läheisyys. Melkein päivittäin joku poliitikko esittelee oman ideologiansa erinomaisuutta tapaksen ja viinin voimin. Naapurin mies oli käynyt Nyt-liikkeen tilaisuudessa, jossa tapakset ja viinit olivat ilmaiseksi jaossa. Eilen törmäsin naapuriin rantakadulla. Hän oli tulossa demarien vaalitilaisuudesta, jossa tapas ja viini olivat maksullisia. Entisen eduskunnan puhemiehen jämäkkyys oli tehnyt naapuriin vaikutuksen. Epäilen että tämä ehdokas saa ainakin naapurin äänen. Europarlamenttiin pyrkivän ehdokkaan yleisö oli koostunut suurelta osin eläkeläisistä. Naapuri naureskeli kuitenkin, että ex-puhemiehen tilannetaju taisi pettää, kun kehuskeli tilaisuudessa, ettei jää eläkkeelle. Syynä on nuori vaimo. No, naapuri taisi olla pitkälle demarille vain kateellinen.

Pari kuukautta Aurinkorannikolla tuntuu olevan maksimi. Kun aurinkoa ja merta on joka päiväksi, siihenkin tottuu, ja alkaa kaipaamaan vanhoja rutiineja. Ihmismieli on aika ristiriitainen; kaipaa rutiineja ja kaipaa rutiineista pois. Onneksi on mahdollisuus toteuttaa välillä näitä mielensä ristiriitaisia kaipuun kohteita.